Päivä Roomassa

Mennyt viikko päättyi mukavasti päivän työreissulla Roomaan. Ei se nyt ihan nurkan takana ole Milanosta käsin, mutta luotijuna vie 3 tunnissa Stazione Terminille - ei paha ollenkaan! 

Olen tällainen paperilippu-tyyppi, mutta koska kotiprintteri on rikki, en saanut tulostettua junalippua ja lähdin matkaan sähköisellä lipulla. No, miten kävikään, olin tarkistanut 4 kertaa että lippu on tallessa puhelimessa, ja kun sitten konduktööri näkyi vaunun toisessa päässä - lippua ei ole enää missään!!!! Olin hermostuksissani deletoinut sen! Paniikki iski, näin jo itseni seisomassa Bolognan asemalla ulosheitettynä ja 150€ köyhempänä. No, sormeilin sitten kuumeisesti ipadia ja ehdin nähdä lippuni koodin ennenkuin sähköposti katosi sieltäkin bittiavaruuteen. Aina paperilippu mukaan! Ja koodit vielä muistlapulle!

Rooma on minulle ihan erityinen kaupunki. Teimme tänne perheen kanssa ekan ulkomaanmatkamme vuonna 1968 ja muistan siltä reissulta tietysti elämäni ensimmäisen lentomatkan, kuumuuden, katujen tuoksut ja lämpimässä yössä huojuvat palmut. Voi sitä eksotiikkaa 5-vuotiaalle! Nyt oli tunnelmat arkisemmat, mutta mukavat kuitenkin. 

Työpalaverin päätteeksi söimme porukalla sitä mitä Roomassa pitää syödä - risotto cacio e pepe eli roomalaisella pecorino-lampaanjuustolla ja mustapippurilla maustettua risottoa. Kyselin italialaiselta pöytäseurueeltani mikä tekee pecorino romanosta niin eritysen (pecorinoa on myös sekä Toscanasta että Sardiniasta) ja ilmeet näyttivät että olin tosi tietämätön - no juuston kypsytysaika tietysti! 

Minulle jäi mukavasti 2 tuntia aikaa ennen junan lähtöä, ja tästä huomaa että ikää on tullut... en rynnännyt kauppoihin vaateostoksille, vaan kävelin reippaasti katselemaan muistomerkkejä. Olen toki ollut pari kertaa Roomassa 5 ikävuoden jälkeenkin, mutta siitä huolimatta Colosseum säväyttää kun se pilkottaa kadun päässä koko komeudessaan. 

Sitten vielä "hääkakku" eli Vittorio Emmanuelen muistomerkki ja kiireesti takaisin asemalle.

Kävelymatkalle osui useampi matkamuistomyyjän koju, ja silmiini osui klassikko kitch-esine, Colosseumin pienoismalli. Mieheni nimittäin oli kertonut minulle että oli 1960-luvun lopussa ollut isänsä kanssa Roomassa ja oli ostanut veljelleen tuliaisiksi tämän "dentieran" eli tekohampaat, jolla nimellä tämä ihana muistoesine sitten perheessä kulki. Arvatkaapa mitä mies sai tuliaisiksi? 

Aurinko helotti niin kuumasti että päätin nauttia aperitivon ennen junaan nousua mukavan päivän kunniaksi, mutta surkeus, ei ainuttakaan edes jossain määrin kutsuvaa baaria yhden kilometrin säteellä Stazione Terministä! Lopulta ainoa surkuhupaisa vaihtoehto oli aseman yläkerrassa sijaitseva Autogrillin baari (eli italialainen versio Esson baarista), jossa nautin Campari soodani Roomalle skoolaten. Arrivederci Roma - tornerò presto!

- Riikka -

Pihasuunnitelmia Espoossa

Meillä on vuonna 2012 valmistunut omakotitalo, jonka piha tarvitsee vielä sitä pientä "pintaremonttia".  Maaliskuun lopulla suuntasimme  Helsingin Messukeskukseen Puutarhamessuille ideoita hakemaan. Sieltä kaikkien siementen, puutarhavempeleiden ja piha-altaiden keskeltä bongasimmekin sen juuri täydellisesti meidän pihalle sopivan kesähuoneen eli Lucia-lasipaviljongin.

Nopeantoiminnan ihmisinä juuri tuo näytteillä ollut pömpeli matkasi meidän pihallemme tänne Espooseen. Talon edessä on isohko osittain katettu terassi, mutta ei mitään suojaisaa paikkaa viileiden    ja sateisten iltojen viettämiseen. Olimme miettineet myös kasvihuoneen hankkimista, mutta sellainen ei olisi ollut esteettisesti se paras mahdollinen.

Tähän se mahtuu, rakentamani kivipuutarha pitää siirtää ja terassin vieressä oleva kivimuuri purkaa.

Tähän se tulee, pohjatyöt nyt tehtynä ja pömpelin tassujen alle tulevat laatat tarkasti mitattuina.

Rekalla perille ja nosturilla puiden yli paikoilleen ja siinä se sitten nököttää terassimme jatkeena, kätevää!

                 
Pihasuunnitelmia ja toivottavasti myös toteutuksia lisää luvassa kevään mittaan.