Km 0 -ruokaa

Me asumme maalla, ja yksi ilo Pavian provinssissa asumisessa on maatilojen - ja maatilakauppojen - runsas tarjonta. Kiersin eilen polkupyörallä muutaman kilometrin vakiolenkin, ja matkan varrelle osui peräti 3 lähituottajaa takuutuoreine herkkuineen. 

Suurin osa naapureistamme, varsinkin varttuneempi väki, ei suinkaan käy vihannesostoksilla vaan kasvattaa omat vihanneksensa takapihalla kasvimaalla, jossa myös tepastelevat kanat ja hanhet vapaina. Vähän kuin aikoinaan Suomessa sodan jälkeen kaikissa rintamamiestaloissa oli isot kasvimaat ja omenatarhat ja oltiin aika lailla omavaraisia. Mutta täällä se on edelleen nykypäivää. Todellista lähiruokaa eli italialaisittain "km 0" -ruokaa!

Ensimmäisenä pysähdyin naapurikylässä Motta Viscontissa vihanneksia ja hedelmiä kasvattavassa Cascina Caiellassa. 

Tuotteet eivat ole luomua, mutta tilan isäntä vakuutti minulle etta torjunta-aineita käytetään tuholaistilanteen mukaan hyvin säästeliäästi. No, toivotaan näin! Minulla kävi tuuri sillä mansikat oli juuri poimittu ja ekaa kertaa sain täällä sellaisia mansikoita jotka vetivät verran suomalaisille sisarilleen!!! Salaattia, fenkolia, tuoretta valkosipulia ja zucchinin kukkia, siinä tämän kerran ostokseni.

Tehdessäni lähtöä pyörälläni katseeni osui liikehdintään kanaalin toisella puolella - vuohia! Poljin katsomaan lähemmas ja siinähän oli Accadi-niminen vuohitila juustokauppoineen! Sisään vaan talliin ihailemaan vuohia ja pikkukilejä.

Tilakaupasta ostin todella hyvää kypsytettyä  taleggio-vuohenjuustoa seka vuohen toma-juustoa. Mukava uusi tuttavuus!

Sitten viela kotimatkalla Bereguardon Cascine Orsineen, joka on pohjois-Italian vanhimpia biodynaamisia maatiloja. 

Tämä tunnettu tila on kreivitär Crespin, Corriere della Sera -sanomalehden omistajan 1970-luvulla perustama paikka. Rouva perusti paikan tutustuttuaan biodynaamisen ruoan parantavaan voimaan sairastuttuaan vakavasti, tervehtyi, ja on siitä lähtien ollut luomuruoan ja varsinkin biodynaamisen viljelyn keulakuva Italiassa. Tämä maitotila on suuri ja tuottaa sekä myy juustoja, eri viljoja ja niistä tehtyä pastaa sekä tietysti riisiä. Tilakaupasta löytyi myös lähisten Oltrepo'n kukkuloiden luomuviiniä sekä hedelmiä etelä-Italiasta.

Kotiin saavuin kori täynnä herkkuja ja hyvällä mielellä. Kannattaa suosia paikallista pientuotantoa ja ihmisiä jotka uskovat oman työn kannattavuuteen!

- Riikka -

Puuhommia

Vielä vuoden 2011 Tapani-myrskyn tuhojen jälkimainingeissa lähti talkooporukkaa Espoosta isovanhempien avuksi puuhommiin Somerniemelle.

Jo viime vuonna talkoolaiset siivosivat metsää ja pilkkoivat "metsänomistajan" puita, mutta niitä oli yhä yllin kyllin jäljellä.

Pekka ja saha, siinä ei kauaa mene kun isokin kasa on pölleinä. 

Marjo ja Kirsi yritti siivota risuja metsästä, mutta vaikka kuinka yritimme, näytti metsä ihan yhtä risuiselta kuin ennenkin...

Joten aloimmekin kerätä ihan muita juttuja. (Korvasieni =  Gyromitra esculenta)

 Espoolaistytöt Karoliina ja Nea huolehtivat pöllien siirtelystä paikasta A paikkaan B.



Halkomisesta huolehtivat Kim ja Killi ja pöllit muuttuivat hetkessä haloiksi.

 Tuikku päätti tarkistaa mustikkasatoa ja maisteli ansiokkaasti raakileet, taitaapi tulla hyvä sato!

 Työn tuloksia

 Aurinko paistoi ihanasti, mutta lämpöä olis saanut olla tuplat lisää.

 Päivän päätteeksi maistui Karoliinan ja Nean avotulella paistamat makkarat.

Olipa mukava päivä!

Timberday!

One sunny day at summer place helping grandparents. 

Great teamwork! 

Both young and a bit older people worked hard as ever - you can see results! 

At the end of the day everyone is rewarded by "makkara" made at outside fireplace with original wood sticks taken from the forest. And that made the whole day even enjoyable. 

Of course we had "lettuja" also.

What a nice day!

Vesille venosen mieli

Olemme monena viikonloppuna viettaneet veneellamme, joka viela on talvisailytyspaikassaan, muutamia tunteja ja laitelleet paikkoja kuntoon. Perassa oleva uimalauta irroitettiin, hiottiin ja lakattiin. Samoin myos puiset osat veneen takaosassa.

Sisalla tehtiin siivouksen lisaksi muitakin hommia. Laitettiin uusi jaakaappi paikoilleen ja sen ymparille oli kateva mieheni jo aiemmin tehnyt hyllyston, joka nyt myos maalattiin. Lisaksi poistettiin yhdelta seinalta peili ja laitettiin siihen vinyylilla paallystetty seina. Seka laitettiin siihen telkkari. Saa nahda tuleeko sita yhtaan katsottua, kun emme muutenkaan ole mitaan telkkarin suurkuluttajia.

Tehtiin myos uusi pienempi poyta, jotta sohvalla on mukavampi istua ja varsinkin menna ja tulla pois.

Muutamana lauantaina on myos oltu tekemassa talkoohommia uudella venekerhollamme. Sinne on tehty lisaa laitureita ja aallonmurtajaan saatiin lupa laittaa lisaa pituutta. Se oli tosi iso homma, joka aloitettiin lauantaina ja saatiin maanantaina valmiiksi. Sita varten oli ihan ammattilaiset asialla, mutta laitureita laitettiin paikoilleen ja sahkoja ja vesiletkuja vedettiin paikoilleen. Aika toivottoman nakoista aluksi, mutta pikku hiljaa tulee valmista.

Isoja kivenjarkaleita laitetaan ankkureiksi

Laitureiden laittaminen ja sahkojen ja vesien vetaminen on melko miehista puuhaa ja mina sitten otin kuvia, hengailin laiturilla ja ihailin maisemia. Ilma oli melkoisen pilvinen, mutta kuitenkin lammin.

Venekerhon rakennus 

Muutama muukin nainen oli paikalla ja me teimme talkoovaelle venekerhon ravintolassa lounaaksi voileipia. Maistuivat oikein herkullisilta kylman oluen kera terassilla nautittuina.

Myohaan iltapaivalla pois lahtiessamme alkoi jo aurinkokin vahan pilkahdella.  Naissa maisemissa tulee kesalla varmaan melkoisesti vietettya aikaa.

-Terhi-

Jäätelökesä

Nyt se on tullut, helle nimittäin. Tänään +30 astetta ja huominen lupaa samaa linjaa. Ihanaa!

Aloitimme aamun syömällä aamiaisen ulkona puutarhassa, mikä sekin on pieni luksus joka olisi helppo tehdä  vaikka joka aamu. Sitten koko perheen pyöräretkelle aamun "viileydessä" (+24 astetta :)). Tää oli eka kerta kun mentiin, poika on juuri oppinut ajamaan pyörällä sen verran hallitusti, että uskallettiin lähteä kylätielle asti. Neljän kilometrin lenkin jälkeen päädyimme sopivasti kirkonkylälle, jossa juotiin cappucinot ja sitten se paras osio...Katian ja Wilsonin jäätelöbaariin!

Jos et ole syönyt aito-italialaista jäätelöä eli gelatoa, sinulla on vielä yksi mahtava makuelämys odottamassa. Tässä jää Valion ja Ingmanin tuotteet kilometrien päähän, anteeksi vaan ja kaikella kunnioituksella. Jäätelö tehdään aina paikan päällä eli kyse ei ole keskuskeittiön massatuotteesta vaan käsintehdystä aitotavarasta. Ensin valitaan koko: 2€ ja 2 makua, 2,50€ ja 3 makua tai 3,50€ ja 4-5 makua - hinta on todella kohtuullinen - ja sitten tietysti cono tai coppetta, tötterö tai kuppi. Tai voit valita viedä haluamasi yhdistelmän kotiin styrox-laatikossa, 500g, 750g tai kokonainen kilo...

Makuja Katialla ja Wilsonilla taitaa olla nelisenkymmentä, ja jokaiselle on tarjolla jotain. Maistuisiko raikas passion-hedelmä? Vai ehkäpä metsämarjat? Vai olisiko mieluisampi Cassata, sisilialainen sekoitus? Ricotta-juustojäätelöä ja karamellisoituja viikunoita? Supertumma suklaa ilman maitotuotteita? Tai ehkäpä uusi suosikkini Cantuccio eli toscanalaisia cantucci-keksejä lievästi toffeenmakuisessa kermapohjaisessa ihanuudessa? Täyteläinen vihreä pistaasi?

Olette varmaan kuulleet vanilija-syndroomasta? Kun tarjolla on liian monta vaihtoehtoa, tyyppi valitsee aina vanilijan. Minulla oli Italiaan muuttaessani suklaa-syndrooma, aina vaan suklaajätski. Nyt päälle 50v olen syönyt riittävästi suklaajätskiä, ja maistelen tyytyväisenä uusia makuja. Ja tässä joukossa ei häviäjiä ole!

Ja jos jäätelö ei maistu, aina voi kääntyä leivostiskin puoleen...

- Riikka -