Bostonin venenäyttelyssä

Käväisimme lauantaina Bostonin venenäyttelyssä vähän fiilistelemässä kesää. Tässä muutamia kuvia veneistä, jotka maksoivat 850.000 - 1.100.000 dollaria. Aikamoisen hienoja, mutta myös järjettömän kalliita. Kivahan niitä on katsella kuitenkin.

Mentiin messuille ajoissa jo paljon ennen puolta paivaa, niin siella sai aika valjasti kavella. Ei ollut tungosta. Messut tulivat jarjestajille varmasti kalliiksi, kun aloituspaivana viime sunnuntaina messut pidettiin suljettuna. Silloin kun oli jalleen kerran yksi taman talven pahoista lumimyrskyista ja mitkaan yleiset kulkuneuvot eivat kulkeneet - eika kylla varmaan pahemmin yksityisetkaan.

Sitten mentiin viela lounaalle Bostonin Seaportissa sijaitsevaan Legal Harborside ravintolaan. Sielta on ihanat nakoalat ja kesalla ravintolalla on ulkona koko ravintolan leveydelta terassi, jossa lampimalla ilmalla on mukava istuskella, jos vaan sattuu loytamaan vapaan poydan. Ravintolassa on kolme kerrosta, joista jokaisessa on erilainen ruokalista. Ylimmassa kolmannessa kerroksessa on sushi-ravintola, joka on oikeastaan enemman baari. Siella on myos kesaisin auki oleva terassi. Keskikerroksessa on enemman fine-dining ravintola, jota myos vuokrataan yksityistilaisuuksiin. Ja katutason kerroksesta saa ihania merenelavia - siella on myos osteribaari ja saa sielta myos sushia. Kokkien tyoskentelya voi samalla seurata, jos istuu esim. sushi-alueella.

Syotiin talla kertaa pelkat alkupalat, koska illalla viela oli tarkoitus grillata ja kellokin oli jo aika paljon. Minulla jalleen kerran simpukoita (steamers eli soft shell clams), jotka olivat nyt ihanan makuisessa valkoviini-timjami -liemessa. Ja miehella simpukkakeitto (clamchowder), joka on yksi Uuden Englannin perinneruoista. Siita on olemassa useita eri versioita, mutta keitto on useimmiten melkoisen paksu ja siihen laitetaan viela paalle oyster crackers. Itse kylla syon mieluiten keiton ilman noita crackereita.

-Terhi-

Arriva la primavera - kevät tulee!!!

Yksi näistä Italiassa asumisen ihanista puolista Suomessa asumiseen verrattuna (ja ainakin tänä vuonna Bostonin oloihin myös....) on kevään aikainen tuleminen. Helmikuu meillä täällä Pavian provinssissa on kuin huhtikuu Helsingissä, ja ottaen huomioon lumikinosten ja jään puutteen, vielä enemmän plussan puolella ollaan ;) Aurinko paistaa jo aika lailla lämpimästi, linnut livertävät puiden oksilla, naapuruston kissat mouruavat yön tunteina rakkaudenosoituksiaan ikkunoittemme alla, maanviljelijät ajavat lantakuormia riisi-ja maissipelloille ja pellonreunat puskevat esiin kevään ensi kukkia.

Tänään päätin aloittaa puutarhahommat ja käväisin seudun suurimmassa vihertalossa, Virideassa, katsastamassa kevään kukkia. Joka kevät visiot ja unelmat on suuret, mutta jotenkin ne tuppaa jäämään unelmien tasolle kun alan miettimään käytännössä puutarhan muokkausen vaatimaa työmäärää. Tällä reissulla mukaan tuli vaatimato aloitus, 12 laventelia, 6 kevätesikkoa ja muutama yrtti. Laittelin niitä sitten ruukkuihin ja heti puutarhan ilme kirkastui.

Tutkiessani perennoiden kuntoa huomasin ilokseni hortensian jo puskevan esiin silmuja, ja

mitäs sieltä hortensian juurelta puskeekaan esiin....narsissithan ne sieltä on tulossa!

Meillä on pieni oliivipuu etupihalla, joka siipan syksyisen ylenpalttisen karsimisen jälkeen näyttää lähinnä enää oliivin oksalta. Samassa siivousvimmassa hän poisti komean yrittikokoelmamme, joten istutin sitten tänään uudestaan sinne salvian ja timjamin. No, kyllä se Italian aurinko taas pistää kasvit kukoistamaan...

Viva la primavera!

Riikka

Viikonloppu Berliinissä

Käväisimme Berliinissä tapaamassa tytärtämme, joka on ollut siellä opiskelijavaihdossa jo viime kesästä asti. No melko viime tippaan tämä reissu jäi sillä tytär on jo palaamassa kotimaahan maaliskuun alussa.

Lähtöaamuna Helsingissä oli vielä talvimyrskyn jälkeiset olosuhteet.
Niinpä huolellsesti tarkkailin lentokoneiden valmistautumisia lähtöön.
No, ilmaan päästiin hyvin.

Se on kyllä uskomatonta miten tyyntä ja seesteistä siellä pilvien yläpuolella onkaan. Lento oli alun pilvien halkomisen jälkeen mukavan tasainen ja todella nopea ja jo puolentoista tunnin lentämisen jälkeen laskeuduimme Berliinin Tegeliin. Tuo harmaa sumuisuus näytti suorastaan paratiisilta Helsingin talvikeliin verrattuna.

Hotellille sitten kokoonnuimme koko porukka, Helsingistä minä, mieheni ja tyttären poikaystävä.
Sinne myös heti aamutuimaan  raahautui tyttäremme matkalaukkuineen ja pussukoineen, sillä me olimme lupautuneet tuomaan jo osan hänen tavaroistaan Suomeen. Olimme varautuneet muutaman yön reissua varten järjettömän suurilla matkalaukuilla, jotka tosin täyttyivätkin sitten tyttären tavaroista.
Myöhemmin iltapäivällä hotellille tulivat vielä poikamme ja hänen tyttöystävänsä Lontoosta, jossa he asuvat vakituisesti.  Näin saimme porukan kasaan ja yhteinen viikonloppu saattoi alkaa.

Hotellimme oli TRYP Berlin Mitte, mikä oli oikein mukava ja hyvien kulkuyhteyksien lähellä oleva tyylikäs hotelli. Varsinkin aamiainen jäi mieleen, se oli runsas ja herkullinen. Huoneet olivat tyylikkään yksinkertaiset ja mukavat.

Berliinissä julkinen liikenne toimii tosi hyvin ja oli edullista. Kokopäivälippu, jolla voi matkustaa laajasti keskusta-alueella maksoi aikuiselle 6,90 ja kun huomasimme hinnastossa 5 hengen pienryhmälipun maksavan vain 16,90 päätimme liikkua ryhmässä. Järjestely toimi oikein hyvin, kun tyttärellä oli oma opiskelijalippunsa.
Metroon menee maanpäältä vain muutamia rappusia eli tässäkin tapauksessa kuvanottaja (eli minä) ehti oikein hyvin muun porukan mukaan samaan vaunuun.

Ja sitten syömään

Mukava tapas-paikka jossakin.
Valitettavasti kirjoittajalta unohtui se, että ihmisen muisti on rajallinen ja kaikki nimet olisi syytä kirjoittaa johonkin muistiin.
Muutamana iltana yritimme varata illallispaikkaa, mutta kaikki ne ravintolat joihin soitimme olivat täyteen buukattu. Ei siinä mitään, onnistuimme aina löytämään mukavan ruokapaikan johon seurueemme mahtui ja saimme todella maistuvaa kohtuuhintaista ruokaa ja olutta.

Nähtävyyksiäkin käytiin katsomassa.
Olemme olleet Berliinissä ennenkin vuonna 1990, jolloin poikamme oli reilu parivuotias, eikä tytär ollut vielä syntynytkään. Olimme silloin omalla autolla liikenteessä ja ajoimme Checkpoint Charlien lävitse vielä lännestä itään vaikka muuri oli jo "kaatunut" edellisenä vuonna.  Silloin muurilla kävellessämme kuului jatkuva kilkatus ja kalkatus kun muuria hajotettiin, nappasimpa itsekin muurin palasen mukaani. Nyt muurin palasia myydään matkamuistomyymälöissä.

Berliinissä oli matkamme aikana myös Berliinin filmifestivaalit ja saimme pienen aavistuksen punaisten mattojen loisteesta, sillä näimme punaiset matot toki ilman filmitähtiä.

Berliini on oikein mukava kaupunki ja siellä on todella paljon nähtävää. Tyttäremmekin on viihtynyt siellä oikein hyvin.

Menen mielelläni sinne uudelleenkin, tosin seuraavalla kerralla luultavasti kesällä.
-Marjo-

Lauantaipäivä Paviassa

Meidän perheen lauantaipäivä sujui tänään läheisessä Pavian kaupungissa. Pojalta oli mennyt hiihtoviikon aikana ohi luokan retki Viscontien linnan museoon, ja opettaja ilmoitti että olisi syytä käydä katsomassa museon näyttely jotta lapsi voi osallistua ryhmätehtäviin koulussa. No, sinne sitten suunnistettiin koko perheen voimalla.

Vaikka täällä Italiassa asuu kaiken vanhan keskellä, tämä 1300 -luvun linnan kauneus säväyttää joka kerta kun sen ohi kävelee - tai kuten tänään, kun pääsimme tutkimaan linnaa sisältäpäin.

Taidekokoelma perusnäyttelyssä oli lähinnä 1700-1800 luvun taitelijoiden töitä, tässä suosikkini Francesco Hayez'in "Accusa segreta" eli salainen syytös vuodelta 1847-48.

Kulttuuriannoksen jälkeen suunnistimme kadun yli Pavian vanhaan kaupunkiin, jossa parinsadan metrin päässä on yksi Italian vanhimmista yliopistoista. Kiitos suurille opiskelijamäärille, Paviaan on alkanut nousta uudentyyppisiä trendikkäitä ruokapaikkoja perinteisten trattorioiden ja ravintoloiden joukkoon. Jossain muuallapäin maailmaa tämä olisi ihan tavallista, mutta täällä Italiassa perinteinen jyllää ja italialainen valitsee aina mieluummin mamman pasta-annoksen kuin jonkin oudonmakuisen ja -kuuloisen vierasperäisen annoksen. Niinpä iloksemme löysimme uuden street-food baarin, kahden reippaan nuoren naisen, Lauran ja Robertan perustaman Al volo - cibi di strada -voileipäbaarin.

Tarjolla on n. 50 erilaista, hetkessä valmistettua gourmet-voileipäversiota palanpainikkeena pienten paikallisten panimoiden oluita ja Oltrepo'n eli Ticino-joen takaisten kukkuloiden viinintuottajien viinejä. Maukasta, edullista ja nopeaa!

Kävellessämme kohti autoa silmiimme osui toinen uusi ja innostava löytö, suloisen nuorenparin hiljattain avaama herkkukonditoria. Vaikka italialainen ruoka on vailla vertaa, itse on täkäläisistä jälkiruoista paljoakaan perusta, mutta tämä paikka oli erilainen! Sisään oli ihan pakko mennä, ja tällaisia ihanuuksia sieltä löytyi.

Tuo suklaa-appelsiinikakku oli aivan mahtava, ja paikka on nyt muistissa seuraavaa makeannälkää ajatellen!

Riikka

Lumisin helmikuu forever Bostonin seudulla

Taalla Bostonin seudulla on ollut kaikkien aikojen lumisin helmikuu ja varmaan jo tama talvi kokonaisuudessaankin taitaa tehda ennatyksen. Helmikuussa on tullut lunta kaiken kaikkiaan lahes 2,5 metria. Aiempi lumipostaukseni oli tammikuun puolella ja silloinkin lunta tuli meille kerralla  n 60cm.

Lumivempeleita - lumilinkoa ja -lapiota (sahkoista ja perinteista) on saanut kayttaa jo ihan riittamiin. Ei varmaan olis kannattanut toivoa syksylla, etta olis ihan kiva, jos ei tarvis esim. lumilinkoa tana talvena ollenkaan...
Tassa lentaa lunta lumilingolla takaterassilta ja sahkoisella lumilapiolla ylakerran parvekkeelta. Taman jalkeen lunta on tullut viela reilusti lisaa, koska nyt lumikinokset ovat korkeammalla kuin grillin korkein kohta.

Sahkolapiolla on jo pariin kertaan otettu suurimmat maarat parvekkeelta ja kylla sitten viela on riittanyt paljon viimeisteltavaa myos perinteisella lumilapiolla. 

Tallaisia erilaisia kaytavia meilla on pihalla. 

Ja viinin nopeasti kylmentava wine cooler

Monet ihmiset ovat suuren osan helmikuusta tehneet toita etana kotoa, jos se vaan on mahdollista, koska julkinen liikenne on toiminut erittain huonosti - jos ollenkaan. Ja vaikka ei olisi ollut ajokieltoa Bostoniin, niin siella on ollut parkkikielto kaduilla suuren osan aikaa. 

Ja vaikka ei olisi parkkikieltoakaan, niin ei niita parkkipaikkoja niin helposti loydy. Tassa eras hyva sandwich-paikka Bostonissa, jossa yleensa lounasaikaan kiemurtelee jono ulos asti ja katu ulkopuolella on taynna takseja, jotka ovat tulleet noutamaan asiakkaidensa tekemia lounastilauksia. Talla kertaa ei ollut jonoa - paikka oli lahes tyhja - mutta odottivat kylla runsaasti asiakkaita myos ko. paivana. 

Toi kuva missa nakyy pelkastaan noi leivat heijastaa niin paljon, etta valitettavasti kuvan alaosassa olevat hitaasti yon yli kypsytetyt erilaiset paistit ja lihat, joita noihin herkullisiin sandwicheihin kaytetaan, eivat nay. 

Ja ne leivat on ihan valtavia. Mun pitaa aina ottaa osa evaaks mukaan, koska ei tollasta jaksa kaikkea kerralla syoda millaan - ainakaan mina. Ylimmainen leipa on Reuben, jossa on pastramia tai corned beef, joka on tietyilla mausteilla maustettu suolaliha. Lisaksi siina on reilusti hapankaalia, emmental-juustoa ja Russian-dressing, joka Suomessa on sama kuin Thousand Island-kastike. Ja tayte on tuollaisen grillatun tumman leivan sisalla. Toinen leipa on The Cuban, jossa paahdettua possua ja kinkkua, chilimajoneesia, monterey jack -juustoa ja tietenkin grillatun leivan sisalla. Ja molemmat leivat tarjoiltiin pikkeloidyn kurkun kanssa. Oikein maukasta ja tayttavaa. 

Heinakuussa voi sitten katsella naita kuvia, jos tuntuu etta helle tuskastuttaa.