Follow my blog with Bloglovin

Kesäpäivä Bostonissa

Sain vanhemman tyttäreni luoksemme reiluksi viikoksi ja turisteilimme pari päivää Bostonissa. Hänen mukanaan tulivat myös vähän koleammat ilmat muutamiksi päiviksi. Edellisellä viikolla olimme saaneet nauttia todella kesäisestä lähes 30C  lämmöstä, mutta koleammalla ilmalla jaksaa kyllä paremmin kävellä. Saimme kyydin Bostoniin mieheltäni, jolla oli työpäivä. Me sitten pyörimme ympäriinsä koko päivän ja saimme sitten taas illalla kyydin kotiin.

Aloitimme juomalla aamukahvit Quincy Marketissa, joka on iso halli täynna erilaisia ja erimaalaisia ravintoloita, joista voi ostaa ruokaa mukaan tai syödä paikan päällä. Lounasaikaan paikka on yleensä tupaten täynnä. Nyt oli vielä hiljaista, kun oli aamu ja monet paikat vasta pikkuhiljaa aukesivat ja valmistautuivat hektiseen lounasaikaan.

Kävelimme sitten hetken Quincy Marketin ympäristössä. Läheisessä puistossa on Uuden Englannin muistomerkki keskitysleireillä kuolleille juutalaisille. Paikalla on 6 lasitornia, jotka kuvaavat suurimpia keskitysleirejä. Maan alta nousee höyryä jokaisen tornin kohdalla.

Vieressä availtiin juuri Pestaurantia, jonka ruokalistalla oli erilaisista hyönteisistä tehtyä ruokaa. Kyseessä oli pop up -ravintolatapahtuma, joka järjestettiin samana päivänä 13 eri maassa. Usassa tällä kertaa pelkästään Bostonissa. Not for us.

Lähellä on myöskin Bostonin vanhin yhtäjaksoisesti auki ollut ravintola Union Oyster House. Se avattiin v.1826. Paikka oli aikoinaan myös Kennedyjen suosiossa ja John F. Kennedyn muistoksi on ravintolassa nimetty hänen lempilooshinsa. Siellä hänellä oli usein tapana käydä lukemassa mm. päivän lehdet.

Jatkoimme matkaa North Endiin, joka on Bostonin italialaiskaupunginosa. Olimme päättäneet syödä lounasta jossain sen useista ravintoloista. North Endissä tuntee melkein olevansa Italiassa. Siellä on paljon pienen pieniä trattorioita ja ristoranteja ja muutamia herkkukauppoja ja leipomoita. Useat ravintolat ovat talviaikaan olleet auki vain iltaisin ja vieläkin oli moni ravintola kiinni lounasaikaan. Ei ollut vielä tarpeeksi kesä. Yhdentoista aikaan alkaa nenään leijailla valkosipulin tuoksu, kun paikat avautuvat lounaalle. Me söimme lounasta pienessä Daily Catch -nimisessä ravintolassa. Paikka aukeaa 11.30 ja sinne kannattaa mennä heti, jollei halua jonottaa sisään. Ravintolassa on vain muutamia pöytiä - suunnilleen parillekymmenelle asiakkaalle. Ruokalista koostuu pääosin merenelävistä ja tietysti pastasta. Yhtaikaa töissä näkyi olevan 4 ihmistä - yksi tarjoili, yksi teki ruokaa, yksi tiskasi ja yksi hoiti ruokavarastoa. Keittiö on samassa tilassa kuin ruokapöydätkin ja on kiva katsella ruokien valmistusta omia annoksia odotellessa.

Ruokalista on kirjoitettu isoon mustaan liitutauluun.

Ruoka tarjoillaan suoraan paistinpannuilta. Nämä kuvat eivät ole oikein eduksi ruoalle tällä kertaa, mutta ruoka oli todella hyvää. Kuorelliset simpukat olisivat olleet kuvassa paremman nakoisia, mutta ohitin sen vahingossa talla kertaa. Simpukat, mustekala, linguine, valkoviini ja valkosipuli taitavasti valmistettuna on ihan suosikkiruokiani. Ja viini tarjoillaan kertakayttomukeista. Ja ne taytetaan  ihan piripintaan asti.

Lounaan jälkeen kävimme juomassa toisaalla lasilliset Proseccoa - sattui sopivasti olemaan syntymäpäiväni. Sitten vähän shoppailimme ja odottelimme miehen työpäivän loppumista. Olimme sopineet menevämme synttäri-illalliselle Legal Harborside - nimiseen ravintolaan, jonka ruokalista niinikään koostuu suurimmaksi osaksi meren antimista.

Ennen illallista kuitenkin poikkesimme vielä Harpoons Breweryssa, jossa on panimo ja ravintola samassa yhteydessä. Paikan erikoisuus on lauta, jossa on 4 pientä lasia ja siihen voi valita haluamiaan oluita.

Legal Harborside on nimensa mukaisesti ihan meren aarella. Paiva oli koleuden ohessa myos pilvinen, joten maisemakin nayttaa ihan harmaalta.

Mutta ruoka oli taas todella hyvaa ja kaikki paadyimme merenantimiin. Ostereita, taytettyja artisokkia, miekkakalaa, ayriaispataa ja grillattuja kampasimpukoita. Not bad. ;)

Kotiin lahtiessa poikkesimme viela North Endissa Mike's Pastryssa ostamassa cannolit, kun ne ovat siella kuulema parhaita. Ja hyvia ne ovatkin, vaikka en mikaan jalkkari-ihminen olekaan. Ja taytyy sanoa, etta aikamoisen taynna tuon kaiken jalkeen olimme. Kiva paiva.

Prätkäretki Korsikalle

Tänä keväänä olemme innostuneet uudestaan tästä ihanasta harrastuksesta, moottoripyöräilystä. Kuulimme Gaggianon moottoripyöräkerhon tekevän retken Korsikalle todella kohtuulliseen hintaan, ja niin sitten ilmoittauduimme mukaan mekin. Luvassa oli juuri parhaan ikäistä seuraa, eli kaikki 1960-luvun alkupuolella syntyneitä ;) .

Ensimmäinen haaste oli todeta että vanha uikkari ei enää "toiminut", ja niinpä oli mentävä etsimään uutta ranta-asua. Totesin että nyt on aika siirtyä yksiosaiseen versioon, ja onneksi sellainen löytyi melko vähällä tuskalla. Hommasin myös uuden kypärän "plussa-pisteillä" eli Fidaty-pisteillä, vanha kun oli säilytyksessä mennyt tomuksi sisältä ollessaan käyttämättömänä 8 vuotta. 

Näin meitä sitten lähti 10 pyörää ja 16 motoristia matkaan moottorit päristen kohti Savonan satamaa. Ai ai kun oli taas kiva fiilis istua pyörän takan  tuuli korvissa vinkuen - kuin 10 vuotta olisi iästä pudonnut pois, jos ei enemmänkin!

Eka ongelma ilmeni 16 kilometrin päässä lähtöpisteestä ekalla bensiksellä kun yksi kaverien pyöristä alkoi piiputtaa - ihan uusi akku ei lataantunut. Onneksi saimme soitettua paikalle lava-auton, joka vei pyörän miehineen seuraavalle BMW-huoltopisteelle ja me muut jatkamaan matkaa.

En ole hyvä ryhmämatkalainen, ja erityinen haaste italialaisten kanssa ryhmässä toimimisessa on tietysti se italialaisuus, joka toisaalta on kivaa, mutta kolikon kääntöpuoli on jatkuvat kahvitauot, tupakkatauot ja loputon rupattelu ja vitsien kertominen kun olisi aika lähteä eteenpäin. Vielä 2 pysähdystä bensa-asemilla - kaikki eivät tietenkään voineet täyttää tankkeja samalla kertaa - ja lopulta saavuimme Savonan satamaan.

Prätkiä oli aikamoinen joukko, 300 me mukaanluettuina, ja voi sitä menoa ja meininkiä, pakokaasua, kiroilua ja huutoa kun nämä 300 lastattiin laivan autokannelle rekkojen ja pikkuautojen lisäksi!

Laiva kiidätti meidät Tukholman-risteilyn tapaan Korsikalle mukavasti, illalla lähtö klo 21 ja perillä aamulla klo 7 (aamianen klo 6!). Tämä oli ensimmäinen matkani Korsikalle; olin kuullut että saarelta löytyy upeita rantoja, villiä luontoa ja pieniä mukavia kyliä. Päristelimme ulos laivasta, nyt Bastian satamassa, ja siitä lähdimme kiertämään Korsikan "sormea" joka sojottaa kohti pohjoista ja Ligurian rannikkoa.  

Nyt pääsimme nauttimaan siitä mitä tämä 2-pyöräisten laji on parhaimmillaan: vapauden fiilis, mutkittelevia teitä vuoristossa ja huimissa maisemissa toisella puolella turkoosi meri ja valkoiset hiekkarannat. Kukkien tuoksu, auringon lämpö ja suloinen pehmeä merituuli - voiko tätä enempää pyytää!

Aamun ensimmäinen etappi oli Saint-Florent, pieni rantakaupunki sormen länsipuolella. Toiset aamukahvit kylän torin varrella plataanipuun varjossa, lapselle tuliaiset, pieni kävely huvivenesatamassa ja taas kytkin ylös ja menoksi. Länsirantaa ylös kohti Nonzaa ja sen kuuluisaa mustaa hiekkarantaa. Eikä ristin sielua rannalla! Päivän kolmannet espressot ja cappucinot, ja taas matkaan. Lounaspaikka löytyi Port de Centuri'sta, suloinen pieni kylä luonnonsataman ympärillä, jossa italialaisen äänekäs ja hilpeä seurueemme nautti kalalounaan auringonvarjojen alla meren ääressä.

Kolmas etappimme oli valkoinen hiekkaranta, ja se löytyi Macinaggio-pikkukaupungin pohjoispuolelta jälleen itärannikolta. Kartanlukutaidot oli tällä porukalla heikot, joten lopulta delegaattimme käveli paikan satamakapteenin toimistoon kysymään mistä löytyy valkoisin ja  parhain hiekkaranta, ja sieltähän se löytyi, Terrun-ranta muutaman kilometrin päästä. Sinne sitten, uikkarti päälle ja aikeena saada talviturkki pois! Kun pääsimme veteen, huomasimme tuulen tuoneen ison joukon polttavia meduusoita rantaveteen, ja suomalaisen sisukas kun olen, silmä kovana vahtien sain kuin sainkin uitua käsipohjaa rantavedessä sen verran että voin sanoa: uitu on!

Tunnin levot rannalla ja sitten kohti apertitiivi-etappia, Erbalungan (eli korkean ruohon) kylää. Kiersimme pikkukylän jalkaisin aina meren rannassa olevan antiikin aikaisen tornin luo, ja sitten kohottamaan maljaa upealle reissulle rantakahvilaan. Kun maljat oli kohotettu, alkoi kylän pääraitilta kuulua laulua, ja sieltä saapui "processione" eli uskonnollinen kulkue, joka kantoi laulaen merimiesten suojelijapyhimyksen St. Teren'in patsasta. Perässä kulkivat pappi hännysjoukkoineen, matka kulki aallonmurtajan päähän, rukous ja kukkakimpun heitto mereen. Sitten takaisin samaa reittiä kohti kylän kirkkoa. Koskettava näky, kun miettii miten moni saaren mies on vuosituhansien aikana hukkunut tähän nyt niin siniseen ja tyyneen, mutta usein hurjaan ja myrskyävään mereen.

Sitten viimeisistä kurveista nauttien takaisin Bastiaan ja laivaan. Illalla yhteinen illallinen ja malja upealle ja intensiiviselle retkelle ihanassa, huumorintajuisessa ja hulvattomassa seurassa. Kyllä prätkäporukassa on kivaa!

- Riikka -