Maison St-Gabriel ja Filles du Roy

Sunnuntaina päätimme unohtaa joukkoliikenteen ja mennä omalla autolla käymään Maison St-Gabrielissa. Laitoimme hyvän kiertämään ja annoimme myöhemmin käyttämättömät bussiliput teksasilaisnaiselle, joka innostui paikasta ja aikoi mennä sinne perheensä kanssa.

Paikka aukesi  yhdentoista aikaan, mutta me olimme tuolloin lähes ainoat asiakkaat ja saimme ihan rauhassa itseksemme katsella aluetta. Maatila kuului lähes 300 vuotta Notre-Damen seurakunnalle. Opastetauluissa kerrottiin mm. että Uudessa Ranskassa (New France) oli 1660-luvun alussa miehiä lähes 800 ja naisia ainoastaan 63. Niinpä Ranskan silloinen kuningas Ludvig XIV lähetti Uuteen Ranskaan vuosina 1663-1673 n. 800 nuorta naista etsimään sopivaa aviomiestä. Suuri osa noista naisista, joita kutsuttiin 'kuninkaan tyttäriksi' (filles du Roy), oli orpoja ja huonoista oloista. Mutta meille kerrottiin paikan päällä, että kyllä heitä tuli myös ns. paremmistakin perheistä. Näistä naisista viitisenkymmentä asui ja työskenteli tällä maatilalla.

Tila oli ennen tietenkin paljon isompi, mutta paikka on tosi ihana pieni keidas keskellä nykyaikaista asutusta.

Henkilökunta oli pukeutunut vanhoihin asuihin ja paikalla oli mm. työkalujen, hevosenkenkien ym. tekijä, sen aikainen suutari, jonka tekemiä jalkineita saimme ihastella. Monet heistä olivat varsin puheliaita ja erittäin ihastuneita, että olimme Suomesta. Juttua vaan tuntui riittavan ja riittavan...

Saimme tältä puusepältä hänen itsensä tekemän seetripuisen lastan, jota hän tässä kuvassa meille signeeraa. Se on meillä nyt kotona käytössä ruokaa laittaessa. Kiva muisto Montrealista.

Ajelimme autolla sitten Montrealia ristiin rastiin ja söimme jälleen melko myöhäisen lounaan. Tällä kertaa lounastimme Ruben's Deli -ravintolassa.

Annokset olivat tosi mahtavan kokoisia, joten jaoimme Ruben Sandwichin, jossa on mm. cured meat, hapankaalia ja juustoa. Ja olihan meidän viimeisenä päivänä vihdoin kokeiltava myös Quebeciläistä erikoisuutta Poutinea. Annoksessa on ranskalaisia perunoita, kastiketta, juustoa ja tässä myös extrana lihaa. Nyt sitäkin on maistettu - ei se niin herkullista ollut, että sitä koskaan enää tarvitsee syödäkään. Mutta kiva aina syödä paikallisia juttuja.

Ja valtavan kokoisia kakkupaloja olisi ollut jalkkariksi. But we don't do desserts. Ainakaan naiden annosten jalkeen. Kakkupalat  ei edes nayta isoilta tassa kuvassa, mutta ne oli aika jarkyttavan kokoisia. :)

-Terhi-