Aina välillä minulla käy sellainen ihana tuuri että työ vie minut Firenzeen, ja tällä kertaa päätimme miehen kanssa että perhe liittyy perjantaina seuraan ja vietämme viikonloppua tässä Danten, taideaarteiden ja hyvän ruoan mekassa koko perheen voimalla. No, 6-vuotiaan kanssa taidemuseoita kierrettiin rajallisesti, mutta Firenze oli kyllä maineensa veroinen.
Vaikka matkaa Milanosta Firenzeen kertyy reilut 300 km, onneksi on olemassa Freccia Rossa eli "punainen nuoli", pendolino-juna joka taittaa matkan 1h 40 minuutissa, ja meno-paluu maksaa edullisimmillaan 70€ luokkaa. Tätä mukavammin matka tuskin voi taittua, ja kaiken huipuksi näiden junien henkilökunta ilmeisesti kuuluu eri liittoon kuin muut rautatieläiset koska eivät ole juuri koskaan lakossa vaikka maassa on muuten junahenkilöställä lakko keksimäärin 2-3 kertaa kuukaudessa.
Junalla pääsee aivan kaupungin keskustaan, Santa Maria Novella -kirkon takana olevalle rautatieasemalle, jonka lähikaduilla pienet hotellit tarjoavat siistejä pikku huoneita kohtuulliseen hintaan.
Tässä talossa joka kerros oli oma hotellinsa...aika hauska systeemi!
Lauantai-aamuna lähdimme sitten kiertämään keskustaa, jossa joka kulman takaa aukeaa aina uusi taide-aarre silmien eteen. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Santa Maria Novellan kuuluisa kirkko, jossa lapsikin jaksoi näin aamutuimaan tutkia seinäfreskoja. Kun pääsimme "paratiisi ja helvetti" -freskon eteen, minulle kävi selväksi seitsemän kuolemansynnintekijän kohtalo. Tässä vaiheessa hoputin jo lasta eteenpäin että kaikki todella värikkäät yksityiskohdat eivät painuisi liikaa mieleen...
Lounasaikaan pysähdyimme kevyelle aterialle ja lasilliselle chiantia pieneen kivaan kahvilaan, josta tarkkailimme turistien ja paikallisten touhuja lauantai-aamupäivänä. Koska Duomoon eli Firenzen kuuluisaan tuomiokirkkoon oli aikamoinen jono, joten päätimme juoda kahvit vastapäätä olevassa perinteisessä kahvilassa.
Yksi matkailijoiden harvoin tietämä juttu Italiasta on tämä: jos juot kahvisi ravintolan tai baarin tiskillä, se saa maksaa vain käyvän hinnan, (keväällä 2015) se on noin 1,10€ espressosta ja 1,50€ cappucinosta. Jos istut alas pöytään ja kahvi tarjoillaan sinulle sinne, paikka saa pyytää sitä mitä haluaa, vaikkapa 20€ kuten on käypä hinta Venezian San Marcon aukiolla. Tämä "jokamiehenoikeus" kahvin juomiseen paikassa kuin paikassa on mielestäni mahtava juttu! No, näistä ei cappucino enää parane, ei maussa eikä ulkonäössä.
 |
Duomon jonossa seisoessamme torin toiselta laidalta alkoi kuulua rumpujen pärinää. Duomo jäi seuraavaan kertaan kun siirryimme seuraamaan lippuparaatia, jonka 30-miehinen joukkue historiallisiin asuihin pukeutuneina esitteli taitojaan heittelemällä Firenzen liljalla koristeltuja lippuja erilaisissa näyttävissä kuvioissa. Mukana taitelivat myös alle 10-vuotiaat pojat, jotka hoitivat upeasti ja tarkasti osuutensa.
 |
| Tässä houkutteleva sisäänkäynti aperitiivipaikkaamme. |
Auringonlaskun jälkeen suuntasimme taas joen toiselle puolelle tyypilliseen firenzeläisravintolaan. Täällä on paras varata pöytä ennakkoon, ja varsinkin jos ravintola on mainittu jossain kansainvälisessä oppaassa, varaus on todella välttämätön. Onneksi siippa on valveutunut hyvien ravintoloiden etsijä, ja söimme hyvän illallisen Buca Mario -ravintolassa. Alkuruoaksi valitsimme sesongin kasvista: tuoreen latva-artisokkasalaatin parmesaanilastujen kera. Pääruoka ei ollut vaikea valinta; Firenze on kuuluisa bistecca alla fiorentina -pihvistään (eli T-luupihvi), jonka perheen miesväki nautti tyytyväisenä. Itse en syö lihaa joten valitsin toscanalaisen suosikkini ribollitan eli "eilisen kasviskeiton". Tämä kasviskeitto on keitetty mustakaalista, muista vihanneksista sekä toscanalaisesta suolattomasta leivästä useita tunteja, ja maku on mahtava. Kuullostaa ehkä oudolta, mutta suosittelen lämpimästi!
 |
| Ravintolat esittelevät auliisti ikkunoissaan pihvitarjontaansa. |
Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamusta Bargellon museoon, jossa on sekä Donatellon että Michelangelon töitä. Voi sitä taiteen runsautta ja kauneutta! Olen aina halunnut nähdä Michelangelon David-patsaan "luonnossa", mutta voi - tälläkin kertaa se jäi vain unelmaksi. Olimme lukeneet huonosti läksymme ja David onkin Accademia di belle arti -museossa. Kannattaa tutkia ennakkoon mitä missäkin museossa on jottei käy näin...
No, lohtuna tässä kuva Palazzo Vecchion ulokopuolelle sijoitetusta kopiosta alkuperäisestä Davidista... Näinpä Firenzessä riittää katsomista vielä moneen reissuun.
- Riikka -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti