Viime viikonlopun vietimme mökillämme Cinque Terressä. Meiltä kotoa matkaa kertyy autolla 2,5 tuntia, välillä enemmän kun kohdalle osuu liikenneruuhka autostradalla - mikä itse asiassa on hyvin tavallista. Kun Suomessa asuvat ystävät päivittelevät Helsingin ruuhkia, minä hymyilen itsekseni - tulkaapa tänne ajelemaan kohti rannikkoa perjantai-iltana ja takaisin kohti Milanoa sunnuntai-iltana niin tiedät mitä sana ruuhka tarkoittaa. No, onneksi tilanne ei varsinkaan näin kevään alussa vielä ole kovin paha liikennettä ajatellen.
Cinque Terre, suora käännös "viisi maata", on kymmenisen kilometrin pituinen vuoristoinen rannikkokaistale Ligurian rannikolla. Johtuen vaikeasta maastosta eli mereen päättyvistä jyrkistä vuorenrinteistä, tämä alue eli köyhyydessä ja kurjuudessa, ilman tietä aina 1950-luvulle asti ainoina elinkeinoina kalastus sekä viinin- että oliivien viljely. Vuorenrinteet on vuosituhansien aikana porrastettu työllä ja tuskalla käsin hakkaamalla pengerryksiksi. Aina 1970-80 luvulle asti nuoret lähtivät etsimään parempaa elämää valtameren taakse tai ainakin suuriin kaupunkeihin, kunnes sitten 1980-luvun lopussa Cinque Terre "keksittiin" ja tätä nykyä se on yksi Italian kuuluisimmista matkailukohteista.
Alueen viittä kylää, Riomaggiorea, Manarolaa, Cornigliaa, Vernazzaa ja Monterossoa, yhdistää verkosto ikivanhoja kinttupolkuja jotka kiemurtelevat huikeissa maisemissa välillä meren tuntumassa, välillä korkeilla vuoren rinteillä meren yläpuolella. Patikointi sekä nämä viisi vuorenrinteille rakennettua kalastajakylää, se on se juttu miksi tänne halutaan tulla.
Meillä siis on tämä meidän "rustico" eli raunioista henkiin (työllä ja tuskalla) rakennettu vanha talo tällä alueella. Cinque Terre on kansallispuisto ja kuuluu Unescon maailmanperintö-kohteisiin, joten täällä suojellaan kaikkea. Mitään uutta ei saa rakentaa, vain korjata - mielettömän hermoja, aikaa ja rahaa vaativan byrokratiarumban jälkeen - vanhoja rauniotaloja. Joka nippeli ja naula harkitaan ja syynätään tarkkaan jotta tulos olisi mahdollisimman aidon näköinen, mikä on tietysti oikein, mutta kun sitä tekee itse, se on todella haastavaa. No, tämä kaikki on jo onneksi takanapäin.
Tälle mökille ei ajeta autolla pihalle, vaan auto jätetään ylös tielle, pakataan reppu selkään ja lähdetään kävelemään kapeaa, välillä hurjien puodtusten reunustamaa kinttupolkua alas vuorenrinnettä kohti taloamme. Ei heikkohermoisille, heikkojalkaisille tai korkean paikan kammmoisille! Nykyään matka menee meiltä n. kymmenessä minuutissa (kantamuksista riippuen), aluksi siihen kului huomattavasti enemmän aikaa.
Kevät oli täällä jo pitkällä, ja viikonloppu meni mukavasti ulkotöissä kunnostaen sortuneita pengerryksiä ja istuttaen kevään kukkia. Kauneimmat kukat luonto kuitenkin tarjosi ihan omasta takaa...
Riikka
Riikka, mökkimaisemanne ovat jotain käsittämättömän kaunista. Samoin mökkireittinne kuulostaa vähintäänkin haasteelliselta. Olette tosi reippaita ja ilmeisen kovakuntoisia koko perhe.
VastaaPoistaEn mielestäni ole heikkohermoinen enkä korkeanpaikankammoinen, mutta teidän jyrkänteiden reunustamilla ja aidattomilla kinttupoluillanne tepastellessani saatan havaita olleeni väärässä;( Saa nähdä miten minun käy...jalat ainakin huutavat hallelujaa...huh, huh. kevätretkeä odotellessa;)
Marianne, kiva kun kommentoit, ja hyvin siina kay....kunhan ei ole uudet kengat ekaa kertaa jalassa
VastaaPoista;).....
VastaaPoistaMukava lukea Cinue Terren historiasta. Teemme reissu Mialno-Cinque Terre-Milano. Onko sinulla vinkata hyvää ruokapaikka kaikkiruokaisille hyvän ruuan ystäville? Myös kaikki muut näkemisen arvoinen, jota sinä paikallisena arvostat on tervetullutta tietoa. Maarit 49v.
VastaaPoistaMoi Maarit, ja kiitos viestistäsi! Meinaatteko ajaa autolla vai tulla junalla Cinque Terreen? Jos teillä on auto käytössä, minulla on muutama hyvä ruokapaikka mielessä automatkan päässä, mutta jos junailette (mikä on hyvin kätevä tapa jos aikoo olla vain Cinque Terressä), paras valita ruokapaikat vain näistä viidestä kylästä. Meidän suosikkiravintola on Manarolassa ravintola Aristides, joka sijaitsee puolessavälissä, kylän piazzan ääressä (ei merimaisemaa, mikä on ainoa huono puoli tässä paikassa). Syömme siellä joka San Lorenzo- juhlan aikaan elokuussa, ja ruoka on todella hyvä, lähinnä merenantimia. Pöytiä on niin piazzan vieressä olevassa uudessa rakennuksessa, kuin baarin yläpuolella olevassa salissa. Suosittelen lämpimästi! Viininä kannattaa maistaa Cinque Terren omaan valkoviiniä, joista edullisinkin on mukavan kuiva ja aromikas. En ole vuosiin syönyt muissa kylien ravintoloissa, mutta toinen josta olen kuullut hyvää, on Riomaggioressa kun kävelette aivan rantaan jossa veneet on nostettu ylös, viimeinen pieni ravintola vasemmalla puolella (katsoen kohti merta). Riomaggioressa on mahtava leipomo, joka on oikealla puolella pääkatua kun kävelet kohti merta portaiden vieressä lähes piilossa puoliksi maanalla. Täällä on IHANIA kakkuja ja leivonnaisia sekä hyvä focaccia. Täältä kannattaa ostaa eväät reppuun kun lähtee patikoimaan muihin kyliin!
PoistaJos olette autolla liikkeellä ja haluatte todella hyvän aterian, yksi seudun parhaista on nimeltään Picciarello (osoite Via Nicolò Fieschi, 300, 19132 La Spezia SP). Tämä on La Spezian jälkeen, matkalla kohti Porto Venereä n. 10 km Riomaggioresta mutta La Spezian lahden puolella. Täällä me käydään kun halutaan tosi hyvä ateria. Merenantimia, valtava määrä eri luomuviinejä. Talon antipasto on upea, 5-6 lämmintä ja kylmää maistiaista.
Yksi mukava juttu patikoinnin lisäksi on tehdä retki "turistiveneillä". Nämä pysähtyvät joka kylässä, voit nousta kyydistä ja kyytiin missä ja milloin haluat. Yleensä menevät myös Porto Venereen, joka on myös hyvin kaunis kylä niemen aivan kärjessä (runollinen nimi tarkoittaa "Venuksen satamaa" ;) ).
Vielä yksi vinkki on käydä Cinque Terren osuuskunnan /luonnonpuiston omissa kaupoissa, niitä on ainakin parkkialueen vieressä Riomaggioressa ja muistaakseni Manarolassa juna-aseman vieressä. Myyvät mm. luonnonpuiston omista antimista tehtyä hyvää luonnonkosmetiikkaa.
Toivotan teille oikein ihanaa reissua Cinque Terreen!
Ja sata kirjoitusvirhettä, samaan aikaan ei voi puhua ja kirjoittaa ;-D
VastaaPoistaKiitos ihanan herkullisista vinkeistä, nam. Poikkeamme junamatkaajille sopivissa kohteissa. Kirjottelen sitten miten reissu onnistui ;-)
VastaaPoistaKiva!
VastaaPoistaHei! Ihana reissu mahtavissa Camoglin maisemissa tehty. Ilmat suosivat ja olivat paikoin helteiset, kapuaminen rappusissa vei veronsa, mutta merinäkymät olivat sen arvoisia. Patikoimme pikkuiseen Roccon kylää 30 asteen helteessä ja nautimme leipomon focacciat, kävimme kirkossa sekä joimme kahvi,t poulun varrella merimaisemaa ihastellen.
VastaaPoistaTeimme veneretken Fruttuosoon, joka oli aivan täynnä auringonpalvojia ja uimareita. Vesi oli sopivan lämminta sekä tosi kirkasta. Camoglin ruokatarjoilu oli meille merenherkkujen ystäville maaginen, mustakala erityisesti oli minun makuun. Sâ oli mukavan rento paikka, osteria sigussa nautimme pienellä kielekkeellä, illallisen se oli todella romanttinen paikka, tuijotella auringonlaskua ja omaa rakasta. Hotellimme Cenobio dei dogilla söimme rantaravintolassa, kaunis paikka, ruoka herkullista. Mieheni piti entien ristorante da Paolon mausteisista simpukoista, siellä ruoka oli todella hyvää, mutta itselle jäi paikasta henkilökunnan kiirentuntu, joka pudotti pisteita.
Matkasimme junalla Riomaggioreen, ajatuksena patikoida Rakkauden polkua Manarolan kylään. Aikamme haahuiltuamme, löysimme suosittelemasi leipomon ja ostimme makeita herkkuja mukaan matkalle. Valitettavasti polku oli suljettu, ilmeisesti kiviä oli putoillut ja rikkoen suojakaiteita. Ehkä hyvä niin, sillä seei ola korkasta paikasta kärsivälle mikään mukava reitti. Junalla kulkeminen oli helppoa ja edullista, maisemat kohdillaan, kylä, tunneli, kylä, tunneli. matkamme jatkui Milanoon jossa yövyimme Eurohotelissa joka oli todella riisuttu malli, sijainti kuitenkin hyvä metroasema lähellä, siltä rautatieasemalle ja koti lentokenttää. Mukana on monta elämystä, kosolti makuhermoja kutkuttelevia makuja, ystävällisiä ihmisiä jne. Voin suositella lämpöisesti Italian rivieran aluetta, lähtisin vaikka heti nauttimaan lasin paikallista Cinque terren valkoviiniä. Grazie!!