Expoon vai ei?

Mennäkö vai eikö mennä? Olisi pitänyt mennä, jos ei heti alussa niin ainakin sitten ekan boomin jälkeen siinä kesäkuussa, tai ehkä ihan salaa heinäkuun alkupäivinä, tai sitten syyskuun alussa kun italialaiset palaa lomilta, rahat on loppu ja kuumeinen valmistautuminen koulun alkuun on huipussaan eivätkä ehdi jonottamaan...siis Expoon, joka nyt kerran elämässä osui tänne Padanian tasamaalle Milanon liepeille ja meistä noin 35 kilometrin päähän. Kun kerran väkeä tulee ympäri maailmaa tätä show'ta katsomaan ja pulittaa siitä isoja rahoja ja vaivaa kaikkine järjestelyineen...Mutta sitten siellä on kuitenkin ne kauheat jonot ja vessajonot on varmaan ihan hirveät ja kuumakin...

No, elokuussa yritin ihan oikeasti ostaa lippuja netin kautta mutta netti tökki anopin luona siinä määrin että neljännen yrityksen jälkeen maksaa varaustani jätin homman kesken. Sitten aloin miettiä että nyt saa koko Expo jäädä, parempihan on reissata ihan oikeasti ulkomailla ja kokea, haistaa ja maistaa se miten kyseisessä maassa ihan oikeasti syödään, asutaan ja eletään. Onhan se nyt aika keinotekoista mennä katsomaan jotain ihmeen paviljonkeja jossa kerrotaan lähinnä virtuaalisesti miten ihmiset elävät eri maissa...

Mutta mies oli päättänyt että Expoon on pakko päästä (vaikkei tehnyt elettäkään lippujen ostamiseksi) ja antoi minulle ultimatumin - ennen kuin koko homma puretaan 1.11. meidän perheen on syytä olla Expon kokenut.  Aikaa oli vielä 10 päivää ja koska en ollut ihan varma kuitenkaan homman turhuudesta ja säätiedotuskin lupasi aurinkoista viikkoa, ei siinä auttanut muu kuin istua alas, lukea kaikki lipunostosivujen pikkutekstit ja linkit, löytää luottokortin aina epämääräisesti unohtuneen varmistuskoodin ja ostaa ne kolme 5 euron (!) iltalippua Expoon. 

Viron paviljongin puu-arkkitehtuuri oli kaunista ja selkeää.

Iltalipuilla pääsi sisään klo 18 alkaen, joten päätimme lähteä hyvissä ajoin liikkeelle jotta olisimme sitten portilla klo 17.50 valmiina tähän "maailmanvalloitukseen". Kehätiellä oli tietysti valtava ruuhka, olimme katsoneet väärän parkkialueen (vain busseille) netistä ja niin klo 17.30 seisoimme jumissa loputtomassa autojonossa jossain aivan väärässä paikassa kaukana kahdesta pää-parkkialueesta ja innostunut odotus alkoi vaihtua hammasten kiristykseksi ja hermostuneeksi hiljaisuudeksi autossa. Onneksi mies sai kiinni kirkkaasta ajatuksesta ja ymmärsi soittaa poliisi-tutulle, joka neuvoi meidät italialaiseen tyyliin viemään auton ihmeellisten sivureittien kautta Sacco-sairaalan parkkialueelle, joka oli kilometrin päässä toisesta pääsisäänkäynnistä. Ihmeen kaupalla olimme sitten kuitenkin klo 17.55 jonossa porteilla ja kun kello löi 18, jono lipui vartissa sisään näyttelyalueelle.

Iltalipuilla aika oli tosi rajallinen, ja vielä isompi rajoitus on olla 7-vuotiaan kanssa liikekannalla 8 tunnin koulupäivän jälkeen. Näin ollen päätimme viisaasti että "me vaan surffataan pinnalla", katsellaan ulkoapäin paviljonkeja ja JOS nyt johonkin ei olisi jonoa, mennään sitten sinne sisään... 

Turkin avoin paviljonki toimi hienosti ilman jonoja.

Tällä mentaliteetilla Expo oli todella kiva kokemus; ei stressiä, ei pakkoa, ei suoritusfiiliksiä, ei jonotusta. Nähtiin muutama paviljonki sisältä ja monta ulkoapäin, syötiin, juotiin, poika juoksenteli ja leikki, ja pienellä suunnittelulla onnistuttiin näkemään Elämän puun valo- ja äänishow, joka oli kyllä tosi hieno. 

Israelin paviljongin vihreä elävä ulkoseinä oli upea!

Tätä tyydyttiin suosiolla katselemaan vain ulkoapäin - mutta oli se kaunis niinkin!

Lapsen suosikkeja olivat nämä Viron energia-keinut sekä saksalaisten liukumäki.

Kello 22 todettiin että päivä on täynnä, tarpeeksi on nähty ja koettu, ja lähdimme  suunnistamaan kohti uloskäyntiportteja. Matkalle osui vielä lentoyhtiöiden yhteinen paviljonki, jonne pistäydyimme sisään. Tarjolla oli monia pelejä ja lentämiseen liittyvää rekvisiittaa, sekä ihan oikea lentosimulaattori. Katselimme huvittuneina miten eräs herra teki tutisevan laskun kiitoradan viereen nurmikentälle, ihmetellen miten se nyt niin vaikeaa voisi olla, senkun suoristaa ratista. Oma mies pääsi sitten seuraavaksi ohjaksiin, ja siinä luulot karisivat nopeasti. Enpä olisi halunnut olla siinä koneessa matkustajana ;). Erilaisten kamikaze-vaiheiden jälkeen lentokone lopulta rysähti todella vauhdikkaasti lentoterminaalin päälle ja ei voitu kuin todeta kuin että kuka viimeksi nauraa se parhaiten nauraa.

Matkalla kohti uloskäyntiä oli tämä Kiinan jännä "lohikäärmeensuomuinen" paviljonki.

Kivaa oli vaikka suurin anti eli paviljonkien sisällöt jäivätkin pääosin näkemättä, mutta näinkin ihan hyvä. 

Onnistuihan se kuitenkin, Expo 2015!

- Riikka -