Sunnuntaipäivä Genovassa

Syksy täällä pohjois-Italiassa on ollut tosi lämmin ja aurinkoinen, ja viikonloppuisin mieli onkin tehnyt enemmän meren rannalle aurinkoon kuin vaikkapa syksyiseen kastanjoiden paahtoon. Menneenä viikonloppuna, kauniin sään innoittamina, päätimme lähteä retkelle ystäväperheen kanssa. Vaihtoehtoina olivat joko kierros Oltrepo'n kukkulaisella viinialueella, Alban kaupungin tryffelimarkkinat tai Genovan kaupunki ja - lapsia ajatellen - Galata-merimuseo sekä Sauro-sukellusvene. 

Genova veti pisimmän korren ja sunnuntai-aamuna lähdimme 4 aikuisen ja 3 lapsen porukassa ajamaan kohti Genovaa. Tämä motari A7 Milanosta Genovaan on vanha ja todella mutkainen koska Padanian tasamaan jälkeen se kiemurtelee apenniinien vuoriston läpi ja laskeutuu sitten kohti merta ja Genovaa. Matkapahoinvointiset etu- ja keskipaikoille ja muut sitten reunoille ja takariviin. Matka meni hyvin lasten laulamien partisaanilaulujen (yksi italialaisten intohimo) tahdissa ja Genovaan saavuimme sopivasti tuntia ennen lounasaikaa.

Genova on upea kaupunki. Kuten historiantunneilta ehkä muistuu mieleen, Genova ja Ventsia tunnetaan kahtena välimeren vauraimmista entisistä kaupunkivaltioista. 1000-luvulta lähtien Genova alkoi rakentaa suurta satamaa ja valtavaa kauppalaivastoa. Kaupungin oma poika Kristoffer Kolumbus purjehti ja löysi Amerikan luullen saapuneensa Intiaan ja samalla avasi tien imperialismin kasvulle. Genovan rikkaat kauppiassuvut lainasivat korkeaa korkoa vastaan omaisuuksia Euroopan kuningashuoneille, mm. sotaakäyvälle Espanjalle, satama kasvoi ja kehittyi ja Genova rikastui. 

Me parkkeerasimme aivan sataman tuntumaan ja sieltä kaupunkikierroksemme lähti tien toiselle puolelle vanhan Genovan satamakortteleihin. Nämä korttelit ovat ihan uskomaton paikka. Todella kapeita, varjoisia (välillä suorastaan pimeitä) ja mutkittelevia kujia, rosoisia pintoja, rapisseita rappauksia, sähköjohtojen vyyhtejä, halal-lihakauppoja, vanhoja kylttejä, focaccia-leipomoita. Joissain paikoissa kävi mielessä että ehkäpä en yksin ja iltaisella menisi juuri tästä kohdasta aivan rauhallisin mielin. Ehkä Palermossa olen kokenut jotain jollain tavalla vastaavaa Italiassa. Mutta näin sunnuntaina ja porukalla tällaista ongelmaa ei ollut. Ja se rapistunut, elämänmakuinen kauneus oli silmiä hivelevää. 

Sokkeloisten katujen takana hieman korkeammalla löytyy sitten ihan toinen todellisuus, Via Garibaldi, aiemmin Strade Nuove. Tämä katu kertoo rikkaiden genovalaisten laivanvarustajien ja mahtiperheiden tarinan. 

Valtavia palatseja, portaikkoja, koristeellisia julkisivuja. Pieni pätkä eleganttien kahviloiden reunustamaa Piazza delle Fontane Marosea ja nopea käännös taas kohti satamaa ja mielenkiintoisempia kortteleita.

Vanha ja perinteikäs pasticceria Profumo on kuuluisa confetteistaan.

Vitriinissä oli monenlaista muutakin herkkua.

Confetteja eli manteli-suklaa pastilleja oli
tarjolla monenvärisinä.

Vatsat alkoivat jo kurnia, mutta lounaspaikan löytäminen ei ollutkaan helppo juttu. Moni paikka oli yllättäen kiinni sunnuntaina, ja ne jotka sitten olivat auki olivatkin jo täynnä klo 13 aikaan kun meitä nälätti. Paras tapa löytää hyvä ruokapaikka ei suinkaan ole tutkia Tripadvisoria, vaan kysyä paikalliselta apua. Eräs ystävällinen ihminen neuvoi meidät pieneen Ombre Rosse -ravintolaan, jonka sisustus keskittyi Neuvostoliiton alkuaikoihin (kauhistus!) mutta  tyylikkäällä otteella. Ruoka ei onneksi ollut neuvosto-henkistä, vaan todella hyvää ligurialaista pienellä twistillä. Paljon luomua, lähiruokaa ja meren antimia. Lapset söivät tietysti LIgurian omaa pastaa eli trofie al pesto (trofie on lyhyehkö, kierretty pastapuikula) ja me aikuiset mustekala-papukeittoa ja palamito-tonnikalaa pistaasipestolla ja mustalla Venere-riisillä. Jälkiruoaksi omenastrudelia zabaione-kastikkeella sekä ricotta-suklaahyytelöä. 

Iltapäivä vietettiin sitten Galata-museossa, joka Genovan akvaarion ohella on yksi lapsiperheiden vetonauloja. 

Tämä merimuseo kertoo 4 kerroksessa Genovan, siirtolaisuuden ja merenkäynnin historiasta elävällä ja innostavalla tavalla. Lapset saivat näkemisen lisäksi kokea; soutaa entisajan puulaivaa, kokea myrskyn 4D versiona pienessä soutuveneessä, astua sisään siirtolaislaivan makuusaliin ja paljon muuta. Sokerina pohjalla tutustuttiin Sauro-sukellusveneeseen satama-altaassa.

Ilta oli jo pimentynty kun poistuimme museosta klo 18 aikaan. Päivän anti oli ollut hieno, ja päätimme jo palata pian uudelleen, ehkäpä keskellä viikkoa jolloin vanhan kaupungin korttelien kaikki pikkupuljut ovat auki, jatkamaan Genovaan tutustumista.

- Riikka -